Kannabis lailliseksi

Suvussani on paljon alkoholismia ja olen lukenut tutkimuksesta, joiden mukaan päihderiippuvuuksiin saattaa olla joillain ihmisillä geneettinen alttius (mitenkään vähättelemättä ympäristön osuutta asiaan).

Mene tiedä, itseni ja lähipiirini kohdalla se tuntuu pitävän paikkansa. Itselläni ainakin tuli läträttyä viinan kanssa vuosikymmenet. Hyvästä akateemisesta koulutuksesta huolimatta työpaikat vaihtuivat tiheään tahtiin rokulipäivien ja mokailuiden vuoksi, ja uralla eteneminen jäi heppoiseksi.

Uuden mieheni kautta tutustuin kannabikseen joitakin vuosia sitten ja nykyään polttelen kerran pari viikossa - verrattuna aikaisempaan 3 - 4 iltaa viikossa baarissa nakit silmille -tahtiin. Viinan olen onnistunut jättämään täysin. (Tosin siirtymävaiheessa pilveäkin meni lähes päivittäin - kesti aikansa harventaa välejä, mutta se oli kuitenkin lasten leikkiä verrattuna aikaisempiin juomalakkoyrityksiini.)

Pystyn hoitamaan työni aivan toisella tavalla kuin ennen, ja urakehityskin on hyvässä nousussa. En yleensä polta arki-iltaisin, mutta silloin kun joskus näin teen, herään seuraavana aamulla pirteänä ja täysissä voimissa - yleensä varsin hyväntuulisenakin.

Opiskelen työni ohella (ihan vain omaksi ilokseni) ja siihenkin tuntuu energiani riittävän, toisin kuin dokausvuosinani.

Ihmissuhteeni ovat parantuneet, kun kaverit eivät enää pelkää kännimokailuitani tai jatkuvaa rahan pummimista. Plussapuolelle laskisin vielä yleisen mielialan nousun - liskokrapuloiden megavitutuksista on vain muisto jäljellä, ja tunnen olevani paljon rennompi ja kaikin puolin mukavampi tyyppi nykyään (tähän voi tietysti vaikuttaa ikääntyminenkin).

En polta lasteni nähden. Juodessani yritin noudattaa samaa periaatetta, mutta krapula-aamujen korjaussarjahoidot saivat aikaan sen, että lapsiparat kuitenkin joutuivat näkemään äitinsä kännissä kerran jos toisenkin.

Olemme puhuneet päihteistä lasten kanssa (he ovat nyt jo lähes aikuisiässä) ja olen ilmaissut heille kantani, että en tule hyväksymään päihdekokeiluja ennen kuin heillä on se lain vaatimat 18 vuotta mittarissa. Tosin on aika todennäköistä, että jotain kokeiluja heillä on jo ollutkin tai tulee olemaan, koska tuossa iässä kaveriporukka vie voimakkaasti mukanaan, vaikka kotoa saisi millaiset evästykset tahansa. Tästä syystä olen pyrkinyt painottamaan heille myös vastuullisen juomisen tapoja (pienet määrät, turvallinen ympäristö, kavereista huolehtiminen ym.).

Jos saisin päättää tuleeko pojistani densoja vai hampuuseja, valitsisin koska tahansa jälkimmäisen - erityisesti, mikäli heillä on minulta perityt 'ylilyöntigeenit'. Toki toivoisin, että molemmat pysyvät täysin raittiina koko elämänsä, mutta realismia tarvitaan tässäkin asiassa.

Annan addressille lämpimän kannatukseni toivoen, että tälläkin tavoin saadaan aikaan lisää asiallista keskustelua ja tutkimusta aiheesta, joka on kasvava osa modernia, muuttuvaa yhteiskuntaamme. Sokea silmien sulkeminen ei ole koskaan auttanut - valistus, tutkimus ja diskurssi kyllä.