Kannabis lailliseksi

Tositapahtumiin perustuva tarina. Nimi on muutettu.

Ennen sitä on todettava, että totuuteen perustuva valistus ei koskaan yllä nuoren omakohtaisten kokemusten arvoon. Kontrolloidulla myynnillä saadaan vain päättäjien omatunnot puhtaiksi. Laittomaan myyntiin ja välitykseen voidaan aina puuttua vain yhtä hyvin kuin tänäänkin.


Saku Hyvänen, pikkukaupungin kasvatti, kierteli kaveriporukoissa pitkin iltaa. Kaupungin keskustassa oli aina väkeä liikkeellä. Usea pizzapaikkakin oli auki aamuviiteen tai niin kauan kuin maksavia asiakkaita löytyi. Sakun rahavarat tuntuivat vain aina olevan nollilla. Evästä oli haettava mutsilta, jotta välillä saisi jonkun hakemaan kaupasta kaljaa ja tupakkaa.
Kauppakeikkaan hän tarvitsi apua, koska oli itse niin nuoren näköinen eikä vanhassa passissa lukevaa syntymäaikaa saanut tarpeeksi hyvin muutettua. Kerran meinasi kioskissa myyjänä ollut akka ottaa koko kirjan väärennettynä haltuunsa. Nopeat sieppausrefleksit pelastivat kuitenkin asiakirjan eikä siitä tullut kyttiskeikkaa niin kuin seuraavana päivänä marketin kassalla, kun maksamatta jäi takintaskuun piilotetut rizzlat ja olvit.
Sossutäti kävi kotona paasaamassa lapsen normaalin kehityksin häiriintymisestä, vaikka Saku oli jo melkein 16-vuotias ja omasta mielestään täysin selvillä valinnoistaan ja tekemisistään. Äidin ansiosta poika sai jäädä sisarustensa kanssa omaan kotiin.
Kaveripiireissä oli yleisesti sauhuja tarjolla, mutta ilman rahaa sauhuttelu jäi pieneksi eikä juuri tuntunut miltään. Kaverit kasvattivat itse hamppua ja Saku tuki sitä ostoksilla ja saattoi ottaa vähän viljelyvastuutakin. Kesäksi päälle löytyi t-paita, jonka rintamuksessa loisti iso vihreä hampunlehti ja sama aatteenpaita pysyi yllä aluspaitana talvella. Saku osasi kyllä perustella, ettei vaatetus ole rikollista.
Vuosi meni kotona ja kylillä päivä kerrallaan niin kuin kaikilla muillakin. Sitten kytät haki kotoa ja epäilivät hampundiilaamisesta. Taskussa ollut piippu jäi takavarikkoon ja sossutäti kävi taas pauhaamassa. Väitti menettäneensä uskonsa ja tuntui tyytyväiseltä, kun Saku olisi tuossa paikassa täysikäinen.
Aikuisena Saku toimitti hamppua kavereille. Kerran poliisi yllätti syrjäkylällä ja Saku yritti hävittää pussillistaan maahan pudottamalla ja piiloon potkaisemalla. Potku ei osunut eikä jekku onnistunut. Nyt pussillinen löytyi jaloista takavarikkoon ja välitön vapaudenmenetys oli varmaa.
Kesken ollut peruskoulu tuli jotenkin kahlattua tukitoimina järjestetyllä erityisluokalla. Järjestetty päivätoiminta ja siihen liittyvä työharjoittelu näyttivät maistuvan. Sen verta ahkeraan Saku tukiasuntonsa ja työharjoittelupaikan väliä kulki. Matkalla tavatut kaverit tuli moikattua. Joskus poliisi kyseli kuulumisia ja tarkasti taskuja. Välillä kavereilta löytyi pussinkulma tai tikkuaski hamppua, mutta sen alkuperää ei koskaan saatu näytettyä Sakuun. Kerran tosin, kun joukossa olleilla alaikäisillä kavereilla silmät punottivat, Saku otti kaikkien vastuut, myönsi tarjonneensa savut ja kohtasi taas laillisen vapaudenriiston.
Kuviot suurenivat tai ainakin Saku sai toistuvasti kavereilta turpaansa. Saku joutui toisinaan jopa putkaan rauhoittumaan tai suojautumaan. Yksi pakkasyö hän häiriköi kerrostalon rappukäytävässä avojaloin. Moni asukas taisi käydä miestä kurmuuttamassa, koska turvotusta näkyi huulissa ja poskipäissä. Ei osannut sanoa mihin asuntoon jalkineet jäivät ja miksi oli portaissa kaatuillut. Oli pitkään aikaan ainoa Sakulle tapahtunut kiva asia: poliisi kuskasi maijalla kotiin.
Tuli uusi vuosi ja uudet kujeet. Paitsi Sakulle. Mitään uutta ei tapahtunut. Sama vanha Kanin mustavalkoinen toppatakki lompsi kylällä kuin aina ennenkin. Paitsi, että kulku loppui.
Kaupungin rautatieasemalla sivuuttavan intercityn lähestyessä mies kertoi toiselle laiturilla seisseelle miehelle päättävänsä päivänsä. Ilmenneen estelyn päättäjä torjui puukolla uhkaamalla ja otti täsmäosuman veturin keulaan. Kanin takki muuttui punamustaksi. Melkein 19-vuotias Saku oli kuollut.